Vandaalin&Ransun treenijuttuja: maaliskuuta 2011

Pojat ja pikkutytöt sylissä

Niinhän se meni, 7 viikkoa kuin siivillä. Pentujen synnyttyä tuntui että tähän on ikuisuus, mutta johonkin ne viikot katosivat. Pentujen kehitystä oli huimaa seurata, miten ne muuttuivat pikku rääpäleistä valtavan hienoiksi ja reippaiksi pieniksi pihakoiriksi. Kokemus oli todella mahtava, ja toivon että vielä joskus saisin sen uudelleen käydä läpi :) onko se sitten Vandan vai jonkun muun kanssa, sen näkee sitten..Todella paljon opin Vandan tiineyttä ja pentujen kasvamista seuratessani, ja iso kiitos tietysti Mialle, joka jaksoi aina opastaa ja neuvoa kun pommitin kysymyksilläni :D

Eilen pennut lähtivät Dinaa lukuunottamatta uusiin koteihinsa. Kauhulla odottamani päivä menikin todella mukavasti, sillä perheet taas tavatessani olin mahdottoman iloinen siitä, että kaikki pennut pääsevät niin ihaniin koteihin. Ajattelin, että turha tässä on surra, kun kaikista pennuista tullaan pitämään todella hyvää huolta ja ne tulevat viettämään oikeaa pihakoiranelämää! :) Tietysti niitä on kova ikävä, koko meidän perheellä. Mutta onneksi ehkäpä puolivuotistreffeillä pihispäivillä tavataan sitten kaikki..:)

Perheet tulivat hakemaan pentujaan samoihin aikoihin, jolloin he pääsivät tapaamaan myös muiden pentujen omistajia. Myös pentueen isä, Minus, tuli esittäytymään "lapsilleen" ja näiden perheille, kun Minuksen perhe tuli hakemaan uusinta perheenjäsentä, Melviniä. Melvinin emäntä Cajsa oli tehnyt ihanan kortin, missä oli kuva Minuksesta pienenä "isoveli" Malten viereen nukahtaneena! Toivottavasti Malte ottaa tämän uudenkin tulokkaan yhtä hienosti vastaan :) Minus hieman ihmetteli riiviölaumaa, ja varsinkin Melvin oli kovasti kiinnostunut isästään. Sitten perheet lähtivätkin pikkuhiljaa jo kotiinpäin, Helgan perheelläkin oli pitkä matka Pietarsaareen. Pitihän pentuja vielä viimeisen kerran halia ja suukotella, mutta hyvillä mielin päästettiin lapset lentämään pesästään :)

Vanda ei ollut moksiskaan pentujen lähdöstä, mutta Dina itki hiukan yöllä sängyn alla. Dina nukkuu nyt äitin ja iskän sängyn vieressä, koska Vanda nukkuu kuitenkin sängyssä eikä Dinaa voi yksin jättää pentujen huoneeseen. Muuten se oli kyllä oma touhukas itsensä, ja taisteluleikeissä oli vaan nyt kaverina isommat koirat tai ihmiset :D Tänään kuultiin Helgen ja Nasun kuulumisia, ja kotiutuminen oli molemmilla mennyt odotetusti: Helge (pikku vinku) oli tutkinut ympäristöä reippaasti ja ulkoillut paljon, mutta itkeskellyt yöllä kuitenkin jonkin verran. Aina kun kuuli pennun vinkuvan, tiesi melko varmasti että se on Helge - hän on vähän sellainen ihana mammanpoika :) Nasu taas oli ollut oma reipas itsensä, touhuillut ja tutkinut ympäristöä reippaasti ja rohkeasti, yrittänyt haastaa "isosiskoja" Moonaa ja Nöpöä leikkiin, ja tänään ollut oma riiviömäinen itsensä :D yö oli mennyt mukavasti muiden kanssa siskonpedissä, eikä Nasu ollut itkeskellyt yhtään, mikä oli kyllä aika yllätys, vaikka reipas pentu onkin.

Tässä vielä viimeinen kuvakavalkadi kaikista pennuista. Haikea olo tulee niitä katsoessa, mutta jännityksellä odotan mitä meidän erinäköisistä- ja luonteisista mukeloista oikein kasvaa! Mukana pari kuvaa Nasusta sikalassa, johon pääsivät Helgen kanssa tutustumaan. Muille pennuille riitti rehuvarastossa käyminen :)