Pihakoira Vandan ja aussie Ransun treenailua sekä ohjaajan ihmettelyä agilityn, tokon ja pk-lajien maailmassa

tiistai 2. elokuuta 2011

KESÄTOUHUJA

Jaalan näkötornilla
Hirvittävän työputken jälkeen alkoi mullakin nyt ihana viikon loma, joka vietetään mökkeillen Kouvolassa. Mukaan pääsivät tällä kertaa Vanda ja Ransu, Pipsa jäi kotiin pitämään mummolle seuraa. Koirat (ja ihmiset) ovat nauttineet pitkistä lenkeistä, uimisesta ja löhöilystä. Huomenna päästään katsomaan pari päivää vanhoja vasikoita, ja katsotaan pelkääkö Ransu vielä lehmiä kuten pentuna :D täällä on ollut taas hauska huomata, miten nämä meidän haukut ovat erilaisia. Vanda on nimensä mukaisesti hurjapäinen, kun taas Ransu rauhallisen harkitseva. Portaita ei voi tulla alas, eikä laiturilta hypätä ennen kuin on harkinnut asiaa hyyyvin tarkasti..tämä on huomattu myös puomia treenatessa, matalakin puomi pelotti ensin ihan hirmuisesti, ja muutaman kerran jälkeen pikku-ukko menee sen hurrrjaa vauhtia! Myös A menee hienosti, nyt kun uskalsin sitä kokeilla. Ransu oli nimittäin pari viikkoa sitten lonkka - ja kyynärkuvilla, ja melko hyvältä näytti.

Ransun frisbeehyppy
Ransu on nyt kesällä päässyt treenailemaan agia kerran pari viikossa, lähes kaikki esteet ovat jo tulleet tutuiksi, tosin keinua ei kyllä vielä olla uskallettu kokeilla. Edelleen treeniä vaativat tietysti rengas, kepit ja kontaktit. Lähdössä Ransu pysyy hienosti. Ohjauksia ollaan harjoiteltu muutaman esteen radoilla, Ransu ottaa hienosti erilaiset ohjaukset, mutta todettiin Annen kanssa, että se kuumentuu lelupalkalla välillä liikaakin. Lelupalkkaa siis agilityssa vain hillitysti. Tokossa kuitenkin lelut toimivat loistavasti, Eeva tosin keksi että voitaisiin kokeilla frisbeetä niin se oli vähän ylivoimainen juttu Ransulle;) nyt ollaan sitten kuljettu frisbee kainalossa, että saisi sitäkin vähän hyödynnettyä tokotreeneissä. Tällä hetkellä se toimii loistavasti hypyn harjoittelussa.

Menin muutama viikko sitten ilmoittamaan Ransun 28.8 Huittisissa järjestettäviin tokokisoihin. Hui kauhistus! Pari viikkoa sitten meillä oli luoksetulon viimeistelyä vaille kaikki ALO-liikkeet aika hyvin kasassa, piti vaan alkaa asteittain vähentää ja epäsäännöllistää palkkausta, ja hakeutua erilaisiin paikkoihin häiriön alaiseksi treenaamaan. Näitä ollaan nyt sitten harjoiteltu, mutta yllätys yllätys - takapakkiakin on tullut. Hyvässä mallissa ollut seuraaminen tuottaa nyt ongelmia vasemmalle kääntymisen suhteen, luoksetulossa tuli täydellinen jumitus mikä onneksi viimeksi oli korjaantunut, mutta miten ihmeessä sen saa nyt kokonaiseksi, vauhdikkaaksi liikkeeksi jos saa pelätä että liikkeellelähtö jumittaa. Yhdellä treenikerralla Ransu erotteli jäävien maahanmenot ja seuraamiset ihan nappiin ja pysähtyi hyvin, sitten seuraavalla kerralla tulikin ongelmia kun Ransu oli paineistunut viereisellä kentällä ampumisesta, ja sitten seuraavalla kerralla jouduin palaamaan käsiapuihin eli jonnekin kahden kuukauden päähän..luoksepäästävyydessä kaveri ei taida oikein vielä pysyä paikallaan ilman tiheää palkkausta. Ja mitäs vielä? Seuraaminen muuten on aika mallillaan, tosin Ransu irtoaa herkästi häiriöistä ja namin saadessaan. Hyppy sujuu muuten hyvin, mutten ole pariin viikkoon uskaltanut kokeilla edistääkö Ransu vielä vierelle istumista. Ja sama juttu paikkamakuussa, muuten hyvä mutta edistää vierelle istumista. Apuva! :D Onneksi Eeva on katsonut meidän perään ja antanut hyviä vinkkejä asioiden korjaamiseksi, ja kiltisti lohduttanut että tätä se toko vaan on. Eli kai se tästä, usein nyt vaan pieniä treenejä ja eri paikoissa, ja viikon päästä onkin ekat kolmista epävirallisista tokokisoista. Ransun häiriönkesto jännittää aika paljon, nyt ollaan treenailtu enimmäkseen yksikseen ja sitten muutamia treenejä Eevan & Ytyn kanssa, mutta häiriötä tuolla metsäkulmilla saa vaan hakemalla hakea.

Louhoksella
Vandan kanssa on ollut aika rauhallista elämänmenoa, kun juoksutouhuissa meni kolme viikkoa. Muutama kerta ollaan päästy agikentille nyt kesän aikana, ja Vanda on aina superinnoissaan. Paitsi edellisellä kerralla, jolloin hän oli onnistunut juoksemaan ruispellossa silmänsä ja nenänsä verille. Vähän valeraskautta on myös ollut ilmassa, eli hienoisesti hitaampi flikka kuin normaalisti. Kontaktit ovat sujuneet mallikkaasti, keinukin jo aikas hyvin (nyt täytyy ottaa iisisti etten etene liian nopeasti ja kämmää sitä niin). Pujottelu ja sen sisäänmenot vaativat nyt eniten treeniä, ja niitä on nyt onneksi Johannan ohjaamissa treeneissä ollutkin. Ja tietysti tämä ohjaajanplanttu voisi joskus sovittaa jalkansa ja käskynsä oikeisiin paikkoihin :D Yksissä agilityepiksissä oltiin, ja rata oli meidän kannalta täydellinen: ei juuri vaatinut askelkuvioita, ainoastaan putkien ja kontaktien jälkeen. Tuloksena nollarata, aikaa n. - 16 sekuntia ja sijoitus 3/13. Olihan se kivaa saada niin hyvä rata tehtyä, vaikkei mikään haastava ollutkaan :)

Viikonloppuna onkin sitten pihakoiraleiri, missä on ohjelmassa pihishengailua, agilitya ja tokoa. Ja sunnuntaina Open show, missä toivottavasti nähdään pari Vandan ja Minuksen pentusta :) Muuten tähän reiluun kahteen viikkoon sisältyy kahdet agiepikset ja ne yhdet tokoepikset. Koitan taas niistä kirjoitella juttuja muistiin :) ja huh, ensi maanantaina pitäisi olla kyllä pelipaikalla sellaiset puoli tuntia ennen, olen todennut että niin kauan kestää että Ransu lakkaa välittämästä muista koirakoista. Jännittävää :)