Kaksi viikkoa enää laskettuun aikaan! Aikamoiselta tuntuu, aluksi ajattelin ettei aika kulu millään, ja nyt viikonloppuna saadaan jo laittaa pentulaatikko kuntoon ja aloittaa Vandan lämpöjen mittaaminen. Vau!
Nyt voin lukea kirjastakin sen synnytysosion uudelleen, että on kaikki sitten tuoreessa muistissa :)
”Kätilöinä” toimitaan minä ja äiti, jos huonosti käy ja synnytys osuu niin ettei äiti ja iskä ole kotona, niin sitten mamma tulee avuksi. Viimeksi mainituilla on kokemusta sikojen porsittamisesta ja vähän muidenkin kotieläinten avustamisesta, minulla myös ihmislasten maailmaan auttamisesta. Tarvittaessa kutsutaan kuitenkin paikalle kasvattaja Mia tai eläinlääkäri.
Kaikki synnytykseen tarvittavat välineet oikeastaan löytyi sikalasta. Ja mikä onni että vahingossa jäi kerran harjoittelusta taskuun metalliset sakset :D Ainut mikä puuttuu on venttiilikumin pätkä mahdollista pentujen ruokintaa varten, mutta toivotaan ettei sitä tarvittaisi. Vaakakin kyllä puuttuu vielä – meillä on neuvolassa sellainen matkavaaka kotikäyntejä varten, mitäs jo vähän lainaisin sitä? :D Pentulaatikkoa varten täytyy vielä hankkia vähän sitä sun tätä, ja mietiskelin tässä josko sikalasta voisi lainata lämpölampun. Mitäköhän pennut siitä tykkäisi?
Vandan maha on muhkea, paksunlainen paksukainen on meidän pikkuneiti nykyään. Nisät ovat edelleen kasvaneet, niitä on 9, joista 1 kovin matala, ja 2 hyvin lähellä toisiaan. Kerralla Vanda pystyisi imettämään 7 pentua. Mutta jos ei sentään niin montaa sieltä putkahtaisi :D Onneksi Vanda on nyt syönyt hyvin, ja toinen matokuurikin meni jo. Vanda hyppää edelleen ketterästi syliin, sänkyyn ja sohvalle, muuten sentään on jo vähän hillinnyt pomppimista. Lenkillä sunnuntaina huomattiin myös, että hieman lumihangessa kulkeminen on hankaloitunut, kun on hanget korkeat nietokset ja maha ottaa kiinni.. Vanda on ollut melko väsynyt ja lepäilee mielellään sisällä. Kovin hellyydenkipeä se on myös, ja hauskan näköinen kun innostuessaan veivaa koko kroppaa, ja maha heiluu siinä samalla puolelta toiselle! :) Sunnuntaina huomattiin myös, että vielä tässä vaiheessa tiineyttä onnistuu kieriminen – Vandan mielestä kun pelkkä maahan –käsky oli niin tavattoman tylsä, ja hän päätti sitten tyypillisesti kokeilla kaikki läpi jos namin saisi vähän nopeammin. Siinä sitten annettiin tassua oikein urakalla, pyörittiin akselin ympäri ja lopulta kierittiin. Yhtä innostunut pieni pihakoira se on, mahaa tai ei :D
Loppukevennyksenä vielä Vandaalin käsitys edullisista kuvakulmista..
Ihana Vanda! Ja aivan mahtavia kuvia. Vanda on ihan oikeassa, nenä on tärkeä juttu. Mun on edelleen hirveen vaikea kuvitella Vandaa äitinä. Tsemppiä odotukseen! :)
VastaaPoistaKiitos! :) Ei se vieläkään käyttäydy kovin äidillisesti, ei yhtään varo mahaansa vaan hyppii ja pomppii ja sekoilee. Mutta eiköhän se siitä muutu synnytyksen käynnistyttyä ;)
VastaaPoista