Vandaalin&Ransun treenijuttuja

lauantai 2. huhtikuuta 2011

DINAN "AINUT LAPSI" -VIIKKO

Tänään Dina ja sisarukset täyttävät jo 8 viikkoa! Onnea Melvinille, Nasulle, Helgelle ja Helgalle :) Kaikilla on lähtenyt hienosti sujumaan uusissa kodeissaan, Vanda-mamma olisi ylpeä reippaista lapsistaan :)

Dina lähtee uuteen kotiinsa Espooseen maanantaina, ja on nyt saanut sitten viiden pennun lellimiset osakseen. Ja mitä siitä seuraakaan - tänään mentiin kylään penturakkaan Yty-kelpien ja borderterrieri Xenan luokse, ja riiviö kehtaisi murista molemmille! Aikas tiukka täti, kova sosiaalistaminen hänen kanssaan edessä :) Kyllä alkoivat molemmat koirat sitten myöhemmin kiinnostamaan, mutta varsinkin uusi paikka oli Dinan mielestä huippukiva! Vielä kun olin kiikuttanut kopan autoon ja katsoin tuleeko se perässä, niin eikö tämä ollut juoksemassa takaisin Eevan ja Roopen ulko-ovelle, jos vaikka pääsisi takaisin sisälle :D Todettiin myös ettei Dina pelkää outojakaan ääniä, ja taistelunhalu on kova - tätä päästiin seuraamaan kun Dina varasti lelukopasta ne kaikkein isoimmat lelut.

Dina sylissä

Ollaan Dinan kanssa matkusteltu ja vierailtu eri paikoissa tällä viikolla. Tiistaina tehtiin pidempi reissu autolla Vandan kanssa. Ensin käytiin tervehtimässä Helge-veljeä naapurikunnassa Alastarolla, Vanda ärähti heti kun Helge vähän yritti tissille, mutta siskolla ja veljellä oli todella hauskaa keskenään! Mahdoton meininki, ja koska Helge on sellainen leppoisa mies, oli siskolla melkein koko ajan yliote :D Helge oli hienosti sopeutunut talon elämään, ja oli edelleen kovin innostunut ulkoilemisesta. Ainakin Nasu, Dina ja Helge tuntuvat tekevän mielellään asiansa ulos, ja jopa pyytävän pihalle kun on hätä! Seuraavaksi kävimme tervehtimässä erästä entistä potilastani, jolla on ollut terriereitä koko ikänsä. Vanda on hänen ehdoton suosikkinsa, vaikka Ransuakin kovasti kaipailtiin. Dinan nähdessään hän sanoi että aina vaan paranee :) Dina oli kuitenkin niin väsynyt veljen kanssa leikkimisestä, että lähinnä nukkui "mummun" sylissä vierailun ajan. Käytiin kuitenkin myös ulkona, ja kun Dinalle tuli kylmä, meni hän hyppimään tämän jalkoja vasten että pääsisi syliin :D kovasti mummu mietti mihin hän pennun piilottaisi, ja oli kovin haikealla mielellä kun tiesi ettei enää Dinaa näe.

Dina syliteltävänä

Viimeinen vierailupaikka oli palvelutalo, jossa olin viime kesänä töissä, ja jossa Annika nykyään työskentelee. Siellä Dina pääsi ensin työntekijöiden syliteltäväksi, ja sitten käytiin katsomassa mummuja ja pappoja. Meidänhän on kaikki koirat "epävirallisia kaverikoiria", ja etenkin Ransu, joka on vieraillut paitsi palvelutalossa ja vanhusten kotona, myös vanhainkodissa ja kehitysvammaisten hoitokodissa. Meidän haukut eivät siis pelkää rollaattoria tai pyörätuolia :D tällä kertaa pääsi siis Dina ilahduttamaan palvelutalon asukkeja, ja kyllä tuli haleja, suukkoja ja "voi herranjestas mikä kulta"-kommentteja :) Dina käyttäytyi hienosti, ja itsellekin tuli todella hyvä mieli kun näki miten ilahtuneita kaikki olivat! Monilla heistä on ollut koiria aiemmin, ja pentu tuo hyviä muistoja mieleen.

Nasu, Dina ja Ronda-mudi

Tämän reissun jälkeen Dina oli jo hyvin tottunut kissankantokoppaan, eikä enää huutanut sinne jouduttuaan. Hieman se jotain pureskeli ja pyöri ensimmäiset viisi minuuttia, kunnes rauhoittui nukkumaan. Lähdettiin siis keskiviikkona Turkuun Vandan agilitytreeneihin yhdessä Dinan ja treenikavereiden +koirien kanssa. Vastassa odotti Nasu-sisko, jonka Vandakin otti suopeasti vastaan. Nasu oli yhtä reipas ja rohkea kuin ennenkin, ulkona pennut tutkivat paikat ja Nasu olisi halunnut mennä ohi kulkevia koiria tervehtimään :D Pennut eivät kuitenkaan tarkentuneet leikkiä pihalla, joten mentiin sisälle. Siellä siskokset melskasivat eteisessä ympäriinsä, menivät lipaston alle ja ryömivät ja leikkivät siellä peräkkäin. Pentutreffeille tuli mukaan myös yksi schipperke-pentu, joka ei ollut kuitenkaan ihan yhtä rohkea kuin nämä pentelit, eikä lähtenyt mukaan villeihin leikkeihin. Loppuajan Dina sitten nukkuikin, ja tuli vähäksi aikaa myös sisälle kylmään halliin. Ei sekään ympäristö Dinaa pahemmin jännittänyt :)

Dina on pitänyt melko saman päivärytmin kuin muiden pentujen vielä ollessa kotona, mutta nyt taisteluleikkejä leikitään Ransun tai Vandan kanssa, ja suukotellaan Pipsan ja Ransun kanssa. Mielellään Dina leikkii myös ihmisten kanssa, mutta voitettuaan omii lelun itselleen :) Vanda kouluttaa Dina välillä kovasti, mutta paljon ne myös leikkivät yhdessä, ihan painileikkejä. Ulkona Dina tarkenee jo paljon paremmin, etenkin auringonpaisteessa se jaksaa ulkoilla pitkäänkin. Taisteluleikkien lisäksi se rakastaa käpyjä! Käpyhullu pentu menee ihan villinä sinne missä tietää käpyjä olevan, ja pureskelee niitä antaumuksella. Ja tietysti reipas pentu pureskelee paitsi meidän, myös rakennusmiesten ja eilen vierailleiden mummin ja pappan varpaat..kauhealta tuntuu että tämä viimeinenkin jo lähtee, mutta ollaan todettu että Dina on ollut tässä meidän sijaislapsi - ihanaa sitä on hoitaa ja opettaa tavoille, mutta tiedetään kuitenkin että sen "vanhemmat" ovat tulossa hakemaan pian :)
Lopuksi kuvia pikkuneidistä :)

Syliin!

Kiipeilyä

Äiti ja tytär

Äidin kyljessä kiinni on hyvä nukkua

Kuusenoksaa mutustellen..

Sohvaa mutustellen

Mitä isompi keppi sitä parempi

Dina ja Helge

Naminami

Ransu opettaa syömään keppiä

Ihana käpy!

Kepitkin on kivoja

Dina tykkää kasveista myös

Ruoholeikkurikaan ei pelottanut

Keväinen kuva

Tarkkana

Pieni nallekarhu

Sylissä

Helge ja Dina peuhaamassa

Veli selätti kerrankin

Pikkusiskoa täytyy kiusata!

Istumisharjoittelua?

Tarkkana ku porkkana

Poseeraus

Hieno likka!

Paljon lunta hurr!

Tarkkailua

Ihana käpy!

Käpyjä..

Käpyjä ja keppejä

Jyrkkä rinne

Hyvä poseeraus mutta missä ne kasvot?

Schipperke-pennun kanssa

perjantai 1. huhtikuuta 2011

APRILLIA!

Aprillia, pennut ovat syntyneet - näin luettiin kennel Ardienten kotisivuilta ollessamme ystävänä Helenan kanssa Zanzibarilla internetkahvilassa :) Ajattelin silloin että huh, poikia tuli vain kaksi, mahdetaanko me saada niistä toista. Mutta sitten myöhemmin ilmaantui kolmaskin poika, meidän Ransu :D Ransu, Ransusteri, Rampesteri, Ransistori, Twisted Transistor, Rampu, Rampe, Raipe, pikku-ukko, meiän mussukka..niin rakkaalla lapsella täytyy olla monta nimeä :) Ransun kasvattaja Pia kertoi, että kun käydessämme pentuja katsomassa Kiteellä vappuna ja kerrottuamme että nimi joka molemmille oli tullut mieleen on Ransu, hän oli ajatellut että ei se mikään pehmokoira ole. Mutta kotiuduttuamme Ransun kanssa Pia vielä soitti ja kertoi tulleensa siihen tulokseen että nimi sopii pennulle aivan loistavasti :D on meinaan niin leppoisa tyyppi.

Pia valitsi Ransun meille pentutestin ja omien havaintojensa perusteella, ja tuskin olisi voinut paremmin osua. Ransu on ollut mitä ihanin kotikoira, mutta kun tehdään on se innolla mukana! Harrastustaival on vielä niin alussa että vaikeaa mitään sanoa, mutta voisin nyt jo väittää että "menestys" tai sen puute on täysin ohjaajasta kiinni, sillä koirasta on vaikka mihin! :D Kovasti Ransu on kyllä kehuja saanut, vaikka sen rauhallisuutta välillä ihmetellään. Ainut mitä ainakin Taneli on jäänyt kaipaamaan on hälyttäminen vieraiden saapuessa, mutta kyllä on ollut kivaa nähdä miten Ransu tykkää kaikista ihmisistä joita hän tapaa, otetaan sitten pihakoira aikanaan vahtimaan ;)

Varmaan Vandan pentujen vuoksi on Ransun pentu-aika ollut nyt paljon mielessä. Miten ensimmäinen automatka sujui, miten kaverit ja perhe tulivat Ransua katsomaan, ensimmäinen tapaaminen Vandan ja Pipsan kanssa..ja olen todennut, että vaikka pentu on ihan mahdottoman ihana, niin aina vaan tuo muuttuu kauniimmaksi ja rakkaammaksi!

Onks ihan pakko pitää tätä lehmäsukkaa..

Nyt Ransulla on tassussaan vähän kyseenalaiset koristukset, sillä pikkumies oli saanut jostain anturaansa melko syvän viiltohaavan, jota nyt on hoidettu putsailemalla ja suojaamalla se ulkoilun ajaksi sukalla tai sidoksilla. Kipeäkin se oli eilen, ja meiltä jäi toko ja seuraavat hakutreenit väliin. Onneksi viime viikon tokoiluissa opittiin myös hieman tämän kerran asiaa :) Harjoiteltiin siis kiertoja, mitkä ovat agilitysta tuttuja. Lisäksi otettiin liikkeestä maahanmenoa, jonka harjoittelua muutettiin sellaiseksi, etten osaa sitä oikein selittää. Tiivistetysti pompin Ransun edessä ja käsken sitä satunnaisesti maahan ja istumaan jatkaen itse liikettä. Harjoiteltiin myös jäätilanteen sallimissa rajoissa seuraamista, ja yksi lyhyt luoksetulokin otettiin - tällä kertaa hyvällä menestyksellä :)

Viime sunnuntain hakutreeneissä treenattiin hiekkakuopalla, jossa oli kaikenlaisia kasoja- purua, puita, multaa, turvetta, heiniä..Ransulle otettiin neljä piiloa, joista kaksi haamuina heilumassa myötätuuleen. Näissä ei paljoa etsimistä ollut, ja Ransu otti palkat nätisti tavalliseen tyyliinsä. Seuraavat kaksi olivat menneet jo aiemmin piiloon, ja tuuli niin että Ransu varmasti sai maalimiehistä hajun. Ensimmäisen se oli ottanut jo ennen kuin oltiin paikalla, ja päästin sen nopeasti etsimään. Tyytyväisenä se otti palkat ja kehut, ja maalimies ihmetteli että onko se aina näin rauhallinen :D Seuraavaa maalimiestä Ransu sai etsiä, vaikka sai hajun taas heti- haju tuli nimittäin tukkikasan välistä, ja Ransun piti miettiä miten hän pääsee toiselle puolelle. Hoksattuaan mahdollisuuden kiertää se meni reippaasti maalimiehelle - ja taas ihmettelyä kun se syö niin nätisti :D Lopuksi Ransu sai riehua kongin ja ihmisten kanssa, ja hyvää palautetta saatiin - pari kokenutta ryhmäläistä jotka ovat olleet pari kuukautta poissa kyselivät, ollaanko treenattu paljon kotona, kun Ransu niin varmasti haki maalimiehet :) kun mietin miten sille saataisiin vauhtia lisää, niin ohjaaja sanoi että miksi pitäisi, nyt se on rauhallinen ja varma ja kuitenkin tarpeeksi nopea. Harmi että peko-ryhmän treenit loppuivat nyt meidän osalta vähäksi aikaa, sillä kun meille tulee nyt kolmen viikon tauko niin sitten treenit ovat siirtyneet samaan aikaan, jolloin meillä on Vandan kanssa agitreenit. Höh. Vaihdetaan nyt siis Ransun kanssa pk-hakuryhmään.

Iloinen synttärisankari :)

VANDAN JEEJEE-TREENIT

Vandan ensimmäisistä agilitytreeneistä yli 4 kuukauteen ei ole juuri muuta sanottavaa, kuin että hauskaa ja vauhdikasta oli! Meillä on koko kevään ollut paikka ATT:n mölliryhmässä odottamassa, ja nyt kun pennut Dinaa lukuunottamatta ovat lähteneet ja Vanda on lopettanut imettämisen päästiin taas jatkamaan koiran ja ohjaajan lempiharrastusta :) Ryhmämme ohjaaja on Johanna Mäkynen, joka itse kisaa parsonrusselin kanssa. Kun oltiin ensin ihasteltu Dinaa ja saatu pikku riiviö koppaan nukkumaan, päästiin tekemään "pentutreeniä". Otettiin siis Vandan kanssa lähtötreeniä ja kolmen toisiinsa nähden vinossa olevan hypyn ja suoran putken sarja. Hypyt olivat n. 15-20 senttiä korkeita, mitä korkeammalle ei pariin kuukauteen mennä.

Vandallahan on lähdön kanssa ollut "hiippailuongelmia", mutta nyt päästyäni lähtöasemiin Vanda ampaisi täysillä menemään. Ei sinänsä kyllä mikään yllätys kun toinen on intoa täynnä :D sitten vaan palautus paikalleen hyvään lähtöasentoon ja nopea hyppykäsky päästyäni paikalleni. Vanda suoritti radan pikavauhtia, ja syöksyi putkeenkin myöhästyneestä käskystäni huolimatta :) loppuajan se seuraili minua, ja kun päätin mennä tekemään sen kanssa nenäkosketuksia A-esteelle, se juoksi suoraan A-lle ja tättäröi siinä edestakaisin :D ei kauhean hyvä tulevan kontaktikoulutuksen kannalta, mutta ei toisen intoa raaskinut pilata! Toisena radanpätkänä tehtiin hyppy-tiukka käännös valssilla putkelle, missä Vanda oli yhtä innoissaan :)

Kaikesta näki että Vandalla oli valtava into ja halu tehdä yhdessä ja agiliitää pitkästä aikaa, ja meillä oli mahdottoman hauskaa :) Kepit tehtiin kaksi kertaa, koska toisella Vanda meni ne puhtaasti niin päätin että tähän on hyvä lopettaa. Lopuksi vielä riehuttiin lelun kanssa, ja molemmille jäi tosi hyvä "fiilis" :)

maanantai 28. maaliskuuta 2011

7-VIIKKOISET LAPSET LENSI PESÄSTÄ

Pojat ja pikkutytöt sylissä

Niinhän se meni, 7 viikkoa kuin siivillä. Pentujen synnyttyä tuntui että tähän on ikuisuus, mutta johonkin ne viikot katosivat. Pentujen kehitystä oli huimaa seurata, miten ne muuttuivat pikku rääpäleistä valtavan hienoiksi ja reippaiksi pieniksi pihakoiriksi. Kokemus oli todella mahtava, ja toivon että vielä joskus saisin sen uudelleen käydä läpi :) onko se sitten Vandan vai jonkun muun kanssa, sen näkee sitten..Todella paljon opin Vandan tiineyttä ja pentujen kasvamista seuratessani, ja iso kiitos tietysti Mialle, joka jaksoi aina opastaa ja neuvoa kun pommitin kysymyksilläni :D

Eilen pennut lähtivät Dinaa lukuunottamatta uusiin koteihinsa. Kauhulla odottamani päivä menikin todella mukavasti, sillä perheet taas tavatessani olin mahdottoman iloinen siitä, että kaikki pennut pääsevät niin ihaniin koteihin. Ajattelin, että turha tässä on surra, kun kaikista pennuista tullaan pitämään todella hyvää huolta ja ne tulevat viettämään oikeaa pihakoiranelämää! :) Tietysti niitä on kova ikävä, koko meidän perheellä. Mutta onneksi ehkäpä puolivuotistreffeillä pihispäivillä tavataan sitten kaikki..:)

Perheet tulivat hakemaan pentujaan samoihin aikoihin, jolloin he pääsivät tapaamaan myös muiden pentujen omistajia. Myös pentueen isä, Minus, tuli esittäytymään "lapsilleen" ja näiden perheille, kun Minuksen perhe tuli hakemaan uusinta perheenjäsentä, Melviniä. Melvinin emäntä Cajsa oli tehnyt ihanan kortin, missä oli kuva Minuksesta pienenä "isoveli" Malten viereen nukahtaneena! Toivottavasti Malte ottaa tämän uudenkin tulokkaan yhtä hienosti vastaan :) Minus hieman ihmetteli riiviölaumaa, ja varsinkin Melvin oli kovasti kiinnostunut isästään. Sitten perheet lähtivätkin pikkuhiljaa jo kotiinpäin, Helgan perheelläkin oli pitkä matka Pietarsaareen. Pitihän pentuja vielä viimeisen kerran halia ja suukotella, mutta hyvillä mielin päästettiin lapset lentämään pesästään :)

Vanda ei ollut moksiskaan pentujen lähdöstä, mutta Dina itki hiukan yöllä sängyn alla. Dina nukkuu nyt äitin ja iskän sängyn vieressä, koska Vanda nukkuu kuitenkin sängyssä eikä Dinaa voi yksin jättää pentujen huoneeseen. Muuten se oli kyllä oma touhukas itsensä, ja taisteluleikeissä oli vaan nyt kaverina isommat koirat tai ihmiset :D Tänään kuultiin Helgen ja Nasun kuulumisia, ja kotiutuminen oli molemmilla mennyt odotetusti: Helge (pikku vinku) oli tutkinut ympäristöä reippaasti ja ulkoillut paljon, mutta itkeskellyt yöllä kuitenkin jonkin verran. Aina kun kuuli pennun vinkuvan, tiesi melko varmasti että se on Helge - hän on vähän sellainen ihana mammanpoika :) Nasu taas oli ollut oma reipas itsensä, touhuillut ja tutkinut ympäristöä reippaasti ja rohkeasti, yrittänyt haastaa "isosiskoja" Moonaa ja Nöpöä leikkiin, ja tänään ollut oma riiviömäinen itsensä :D yö oli mennyt mukavasti muiden kanssa siskonpedissä, eikä Nasu ollut itkeskellyt yhtään, mikä oli kyllä aika yllätys, vaikka reipas pentu onkin.

Tässä vielä viimeinen kuvakavalkadi kaikista pennuista. Haikea olo tulee niitä katsoessa, mutta jännityksellä odotan mitä meidän erinäköisistä- ja luonteisista mukeloista oikein kasvaa! Mukana pari kuvaa Nasusta sikalassa, johon pääsivät Helgen kanssa tutustumaan. Muille pennuille riitti rehuvarastossa käyminen :)